Oma juttu/Ellit/2002

Yksinhuoltajaäiti deittailee: pitääkö lapsista kertoa jo baaritiskillä?

Sinkkukulttuuri ja siihen liittyvä deittailu yhdistetään yleensä niin kutsuttuihin ekakierroslaisiin, nuoriin ja lapsettomiin yksineläjiin. Se liitetään vauhdikkaaseen ja sähäkkään city-kulttuuriin, ihmisiin joiden kalenteri on buukattu täyteen viikkoja eteenpäin ja joiden passit ovat täynnä eksoottisten maiden tullileimoja. Mutta entäpä, kun sinkulla on lapsia? Vuosittain otetaan 14 000 avioeroa ja suuri osa eroajista on nuoria ja lapsellisia. Lisäksi monella yksineläjälläkin on omasta valinnastaan lapsi, muttei miestä jakamassa lapsen kasvatusta. Deittaavien äitien määrä siis kasvaa. Miesten suhtautuminen lapsia jo hankkineeseen naiseen taas vaihtelee. Osa näkee tilanteessa oivan mahdollisuuden saada valmiina koko perhepaketti, joillekin kaksilahkeisille lapset ovat syy kadota mahdollisimman nopeasti paikalta. Antaa äitien kertoa!

Ai sulla on lapsia!
30-vuotiaalla Katrilla on elävä muisto tilanteesta, jossa miehen kiinnostus lopahti välittömästi hänen kuultuaan Katrin lapsista. "Kävin kerran uteliaisuuttani Hotelli Hesperiassa järjestetyssä "sinkkuillanvietossa". Erostani oli kulunut vuoden verran, enkä ollut löytänyt luontevaa tapaa tavata uusia vapaita miehiä. Parin rohkaisuryypyn jälkeen lähdin innokkaana matkaan. Tilanne tuntui kieltämättä hieman oudolta, koska tilaisuuteen oli saapunut vain haku päällä -ihmisiä. Oma olonikin oli aika vaivautunut", Katri muistelee. "Nopeasti kuitenkin seuraani iskeytyi minua muutaman vuoden vanhempi, hyvin pukeutunut mies, joka esitteli itsensä minulle. Hän ei selvästikään halunnut hukata hyvää peliaikaa ja muutaman minuutin maaperää tunnusteltuaan hän tiedustelikin, olikohan minulla lapsia. Kerrottuani että näin oli, tipahti mairea hymy äijän kasvoilta nopeasti. 'Olet siis yksinhuoltaja', hän totesi ottaen pari askelta taaksepäin. 'En, vaan yhteishuoltaja', kalautin kylmästi takaisin, käännyin kannoiltani ja kävelin hotellista ulos Helsingin yöhön." Monet yksihuoltajaäidit ajattelevat, että paras mahdollinen kumppani voisi olla eronnut mies, jolla olisi myös lapsia. Näin vapaa-aika olisi helpommin yhdistettävissä eikä turhaa mustasukkaisuutta ajankäytöstä tulisi. "Olin huippuiloinen, kun kohtasin ystäväni kautta Jorman, komean urheiluvalmentajan. Olimme kiinnostuneet samoista asioista, pehmeät arvot olivat lähellä meitä molempia. Hän tiesi alusta saakka lapsistani. Hänellä itselläänkin oli pieni tytär. Jorma korosti miten tärkeää hänelle oli, että olin äiti ja tätä kautta myös ymmärtäisin hänen tilannettaan paremmin. Olin riemuissani! Ajattelin, että näinhän tämä sujuu kuin tanssi! Deittailimme tiiviisti ja suhde eteni hyvissä merkeissä, kunnes eräänä iltana Jorma tipautti pommin ruokapöydässä. Räpytellen liikuttuneena silmäripsiään hän tunnusti, ettei voisi kuvitellakaan elävänsä elämäänsä yhdessä naisen kanssa, jolla on jo lapsia. Hän haluaisi vielä kerran aloittaa alusta. Löytää nuoren lapsettoman naisen, jonka kanssa voisi rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Minä haukoin henkeäni, mutta uskottavahan se oli. Silloin kyllä sattui, mutta jälkeenpäin olen kyllä nauranut monet kerrat tyttökavereitten kanssa tälle urpolle", hekottaa 34-vuotias Pia.

Äitinä voi ottaa rennommin
Pahiten yksinhuoltajaa voi satuttaa lasten kautta. Jos uusi miesystävä ei pidä heistä tai käyttäytyy huonosti heitä kohtaan, ei suhteella ole juuri toivoa. "Jos mies todella pitää sinusta ja haluaa olla sinun kanssasi, hän hyväksyy koko paketin. Jos taas lapsesi ovat este miehen mielenkiinnon syntymiselle, hän ei todellakaan ole sinun arvoisesi", muistuttaa viisi vuotta sitten eronnut kolmikymppinen Jaana. "Olen eroni jälkeen käynyt ulkona useiden miesten kanssa. Alkuun en eronneen ystävättäreni neuvosta aina kertonut miehille, että minulla on lapsia, mutta myöhemmin oivalsin tekeväni sillä vain karhunpalveluksen itselleni. Nykyään kerron asiasta jo tutustumisvaiheessa. Lapset ovat osa minua ja he ovat minulle rakkainta maailmassa. Haluan että mahdollinen kumppanini hyväksyy heidät täysin." Yksinhuoltaja voi toisaalta olla myös rennompi treffikaveri kuin parisuhteesta ja perheestä haaveileva sisarensa. "Kun olin päässyt eroni jälkeen jaloilleni, ymmärsin eräänä päivänä että tässä elämäntilanteessahan on aivan upeita mahdollisuuksia, kertoo 29-vuotias Mari. "On mukavaa että voi tavata miehiä ilman turhia paineita tai suuria odotuksia. Minulla on jo lapsia, enkä hingu uudelleen naimisiin. Se antaa suhteen kehittymiselle ihan uudenlaista tilaa. Olen kauhulla ajatellut millaista olisi ollut jos olisimme eronneet lapsettomina. Voisi olla että juoksisin epätoivoisena baarista toiseen etsien uutta miestä itselleni munasarjojen tikittäessä."


Teksti: Marika Rosenborg / A4 Media Oy