Haastattelu/MTV3/Helmi/3/2005

Maaliskuussa Helsingissä alkaa Suomen ensimmäinen alle 35-vuotiaille tarkoitettu Fisher-eroseminaari. Kurssin vetäjät Mikaela Westergård ja Marika Rosenborg läpikävivät molemmat tahoillaan avioeron alle kolmekymppisinä.

– Erottuani miehestäni kaipasin tietoa kaikesta, eri vaihtoehdoista muun muassa elatusmaksujen suhteen, mutta tietoa oli vähän tai se oli kovin hajallaan, Mikaela Westergård kertoo.

Fisher-eroseminaari tarjoaa uudenlaisen tavan selviytyä avioerosta. Muista eroryhmistä Fisher poikkeaa perustumalla terapiatyön sijaan oppimiseen: omien tunteiden tiedostamiseen ja käsittelyyn sekä vastuun ottamiseen omasta elämästä ja sen onnellisuudesta. Eroseminaarin luoja on yhdysvaltalainen tohtori Bruce Fisher, joka alkoi 1970-luvulla analysoida avioeroja kehittääkseen menetelmän, jolla voitaisiin auttaa parisuhteen loppumisen kokeneita henkilöitä. Kehittelyjen tuloksena syntyi eroseminaari, jonka tavoitteena on erosta selviytymisessä tukemisen lisäksi lisätä itsetuntemusta ja auttaa uuden elämän alkuun. Kurssille osallistuvat saavat tietoa, ohjausta ja tukea eroprosessin läpikäymiseen, mutta myös aineksia uuden elämän rakentamiseen. Eroseminaari ei suinkaan sulje pois terapian mahdollisuutta, vaan nämä kaksi prosessia voi hyvin yhdistää toisiinsa. Suomeen Fisher-eroseminaarin toi psykologi ja parisuhdeterapeutti Kari Kiianmaa vierailtuaan vuonna 1992 Yhdysvalloissa tutustumassa seminaariin ja tapaamassa sen kehittäjää.

”Vertaistuki puuttui”
Idea Suomessa uuteen, alle 35-vuotiaiden Fisher-eroseminaariin lähti Mikaela Westergårdilta, 31, joka itse erosi kolmisen vuotta sitten viiden avioliittovuoden jälkeen. Tuolloin 28-vuotias, kahden lapsen helsinkiläisäiti kaipasi eron hetkellä kipeästi vertaistukea ja tietoa kaikista mahdollisista käytännön asioista. Hän löysi tiedon Fisher-eroseminaarista Internetistä ja otti osaa. Perinteinen Fisher ei kuitenkaan sisällä tietoa käytännön seikoista eron jälkeen, minkä vuoksi Mikaela halusi lisätä uuteen, nuorille tarkoitettuun kurssiin osion, jossa käsitellään muun muassa lasten huoltajuuteen ja tapaamissopimuksiin liittyviä asioita.
Jo oman eroseminaarinsa aikaan Mikaela päätti, että haluaa myös itse vetää seminaareja tulevaisuudessa. Hän kävikin omaa seminaariaan ja vetäjäkurssia osin yhtä aikaa. Vetäjäkurssilla hän tapasi helsinkiläisen Marika Rosenborgin, 35, jonka kanssa hän vetää maaliskuussa alkavaa, ensimmäistä, alle 35-vuotiaille suunnattua Fisher-eroseminaaria. Marika erosi vuonna 1998 niin ikään viiden avioliittovuoden jälkeen. Myös hänellä on kaksi lasta. Päällisin puolin naisten erot saattavat vaikuttaa samankaltaisilta, ja molemmat erosivat alle kolmekymppisinä, mutta todellisuudessa heidän eronsa olivat kovin erilaiset. Mikaela ja ex-puoliso tarvitsivat esimerkiksi huoltajuuskiistaansa oikeuden päätöksen, Marika ja mies pystyivät kipeästä erosta huolimatta sopimaan asiat ilman ulkopuolista apua.

Kirje eksälle
Fisher-eroseminaari kestää 10 viikkoa, ja 12 - 25 hengen ryhmä tapaa viikoittain 3 tunnin pätkissä. Osanottajat työstävät seminaarin aikana eroaan monin tavoin sekä ryhmässä että yksin, selkeän ohjelman puitteissa ja erilaisten tehtävien avulla. Lisäksi kaikki saavat kurssilta ”kotiläksyjä”.

Käytännössä seminaari etenee Bruce Fisherin Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy -kirjan ”19 askeleen” pohjalta. Askeleet ovat itse asiassa tunteita, ja niiden kirjo etenee kieltämisestä ja pelosta vihan ja surun kautta luottamukseen, tarkoitukseen ja vapauteen. Jokaisessa ryhmätapaamisessa käsitellään jotakin näistä tunteista pienryhmissä vetäjän alustuksen jälkeen. Mikaela ja Marika antavat esimerkin seminaarissa toteutettavasta tehtävästä, jolla käsitellään muun muassa vihan tunnetta:

– Voidaan esimerkiksi kirjoittaa ex-puolisolle kirje, jota ei ole tarkoituskaan lähettää. Sen sijaan kirje voidaan esimerkiksi polttaa tai haudata, jolloin sillä on symbolinen merkitys. Eron tuska on
aina yllätys.

Mikaela ja Marika korostavat asioiden tiedostamisen ja uuden näkökulman löytämisen merkitystä. Sitä, että ihminen ymmärtää omat heikkoutensa ja vahvuutensa.

– Jos jää vain syyttelemään muita, ei ole mahdollisuutta kehittyä ja aloittaa uutta elämää. Oman itsen ja käyttäytymismallien muuttaminen on pelottavaa, mutta palkitsevaa, Mikaela ja Marika sanovat.

Seminaarin aikana olisi ikään kuin tavoitteena kehittyä sisäisesti kotelosta perhoseksi, oppia tuntemaan itseään paremmin ja kehittyä. Seminaarissa on myös tarkoitus rakentaa uutta ihmissuhdeverkostoa ja kerätä rakennusaineksia eronjälkeisen elämän pohjaksi.

– Yksi seminaarin tärkeimmistä tavoitteista on vastuun ottaminen omasta elämästä ja sen onnellisuudesta. Kurssilta saa avaimia itsetuntemukseen. On myös tärkeää, ettei eronnut jää yksin, vaan saa tukea muilta samankaltaisessa tilanteessa olevilta, Mikaela ja Marika kiteyttävät.

Mikaela ja Marika uskovat, että eron tuska tulee lopulta aina yllätyksenä, vaikka ensimmäiset eroajatukset ilmaantuvatkin useimmille eronneille jopa vuosia ennen varsinaista, konkreettista eroa.

– Usein verrataan avioeroa ja kuolemaa, ja kyllä niissä onkin paljon yhteisiä piirteitä. Kumpaankaan ei voi täysin varautua, Marika sanoo. Myös jättäjää sattuu
Fisher-eroseminaareja järjestetään ympäri Suomen. Mikaelan ja Marikan kokemuksen mukaan enemmistö eroseminaareihin osallistuvista on ”jätettyjä”, mutta ”jättäjiäkin” eron prosessointi kiinnostaa.

– On hyvä muistaa, että jättäjäänkin sattuu. Eron suru ja tuska on vain eri osapuolille vähän erilaista.

Teksti: Hanna Pesonen / Mediafocus